top of page

liikkuvat kuvat

Minä olen rikki revitty, pois heitetty,

loppuun käytetty.
Mollamaija, jota lapsi ei enää tarvitse.

Makaan yksin katuojassa,
vailla toivoa paremmasta,
toivoa uudesta huomisesta.

Päältäni kävellään,
päälleni syljetään.

Mutta minäpä vain hymyilen,
sillä ommeltu suuni ei muuhun taivu.

En päästä ääntäkään,
huuleni ovat sinetöidyt.

Nappisilmäni tuijottavat pimeyteen

mitään näkemättä.

Kuka vaivautuisi nostamaan minut ojasta,
ompelemaan repaleiset vaatteeni?

Minä olen vain lelu,
jolla leikitään hetken aikaa
ja lopuksi heitetään menemään.

Ainahan tilalle voi hankkia uuden
ja kauniimman leikkikalun,
kun minua ei enää tarvitse.

Minä olen rikki revitty,
pois heitetty,
loppuun käytetty.

mulla ei ole enää mitään menettävää,
varsinkaan ko ne on jo menetetty.

menetin kaiken 2010-luvulla,
keskellä hallitsematonta kaaosta.

tää on helvettiä


tää maailma ei ole mun kaltaisille


mä vaan
                 p u t o s i n 
                 
                        h  a  j  o  s  i  n
   
           s   ä   r   k   y   n   e   e   n   ä

                                           kivikovalle lattialle



 

tuntuu ko saisin hengenahdistuksen

välillä jopa toivon että saisin sellaisen

 

ei tarvisi enää murehtia elämästä

 

vastoinkäymisistä

 

 

kämpästä

 

 

 

ylipäätään  m i s t ä ä n

IMG_8839.GIF

Kaikki alkoi siitä, tili näytti nollaa.
Ei mulla järki riitä, taas menin tunteiden vuoristoradan mukana
Mutta se saatiin sentään selvitettyä,
sain pääni nollattua kofeiinijuomilla

Lauloin karaokessa kimeästi
"miksi sä paskansit päälläni niin ko pulu // 
joka lentää yli // miksi mä kusen kintuillesi niin ko koira // joka koipeaan nostaa
",
aivan niin ko mökillä Spotifyn mukana,
seurassani värikkäät lakanat ja pimeä taivas,
joka mulle paskaa päähäni raivas

Seuraavana päivänä helvetti, se oli irti
Psykoosit tulilla, eikä se kerta edes jäänyt viimeiseksi
Ei mitään mahdollisuuksia että kouluun menisin,
hädin tuskin voin nyt mökilläkään olla,
ilman että itteään ja syyttömiä mollaa

Mä hädintuskin hengitän, liian vilkasta elämää elän,
milloin voin kääntää väsymykselle selän?
Onko musta mihinkään, ilman että väsyn?

Tää vuosikymmen.
Piinojen vuosikymmen.
Kuljettu läpi nuoruuden,
ja sille tielle jäin.

Mun piti valmistua,
mutta mieleni päätti toisin.
Myös muut asiat.
Toisinaan kelaan,
kuulunko vapauteen,

vai kuulunko sittenkin lukkojen taa?

En näyttänyt ottavani vastuuta,

ja tääkin vuosi todisti sen.

Sain fudut milloin mistäkin,

ihme etten päättynyt Steissille kuorsaamaan.

 

Voin kiittää suorasanaisuuttani,

etten ole tällä hetkellä narkkari,

teiniäiti tai muuta vaan paskaa.

 

Mun tilanteessa olevia on vetämässä

suoneen, subua, kaljaa tai mummoja turpaan.

 

Istumassa Sörkässä, 

Hämeenlinnassa taikka Keravalla.

 

Huostaanotettuja lapsia,

kadulla notkuvia,

kuolemaa silmiin kattoneita,

kenties kuolleita itekki.

Ennen oli kaikki paremmin, 

miksi enää elämä ei oo ihanaa? 

 

Meistä tuli kiittämättömiä, 

musiikkikin on nykyään niin pinnallista. 

 

Miten jaksetaan olla tässä, 

olemme nytkin aivan kujalla. 

 

Nykyään ollaan katkeria, 

nykyään synnyimme kauheeseen maailmaan, 

missä kaikki on jollakin tavalla negatiivisen oloisia. 

 

Ennen oli kaikki paremmin. 

Sua ei kiinnosta lopettaa juomista

Sua ei kiinnosta muiden mielenterveys

Sua ei kiinnosta muuttaa asennetta

Sua ei kiinnosta mennä terapiaan

Sua ei kiinnosta vittu mikään muu ko oma ego

 

Sinä omistushaluinen pikku paskiainen


En ala kattomaan tätä menoa,
vedä käteen jos et muuhun kykene

 


Mua ei kiinnosta enää tietää sitä, onko sulla yksinäinen olo
Mua kiinnostaa vain yksi juttu, sanon että sä oot nolo

Teit mun keväästä helvetin
teit mut entistä
sairaamman
teit mulle uusia pelkotiloja
 

En ala leikkimään kanssasi totuutta ja tehtävää,

en yhtään mitään, haluan päästää vaan susta irti kokonaan


Riisuit mut kokonaan, ja näin sain pelätä
sinä toukokuisena iltana
eikä tämä jäänyt edes siihen
pidit mua jonain leluna, jolla leikkiä


Samaan aikaan syyttelet mua
omahyväiseksi
itsekkääksi

joita en siis ole
 

ihan ko olisit joku itse täydellisyys
kuule, se nyt menee niin että:


Se joka haukkuu on ite sellainen
sitä on opetettu jo ala-asteella

 

Sinä omistushaluinen pikku paskiainen

Tee palvelus, hyppää vaikka kaivoon

En koe oloani kotoisaksi täällä, 

en idässä, en missään.

Hukassa menen minne menen,

kaikki vaan murhaavasti kattoo,

onko tää muija piriä käyttänyt?

Tuntuu että kaikki osoittaisi mua

ja sanoisi, sun koti ei oo täällä,

joo eihän se ookkaa, mutta mä oon täällä

sillä muuten oisin kadulla

Näillä hoodseilla asuu paskanpuhujia

ja muita selkäänpuukottajia,

ihmisiä jotka eivät munlaisia ymmärrä,

en nää tulevaisuutta täällä.

Vielä joskus hyvästelen

tän koko paskanpuhujien pääkaupungin.

bottom of page