moro kaikille ja tervetuloa taas Nuorten Aktivistien uuden videon pariin! mun uuden postauksen pariin. pistin tänne uncut-version, jota saat lukea aivan huolella. mutta ekaksi, kerron että nyt vietetään autismitietoisuuden viikkoa tai kuukautta, ellet ole tätä tiennyt. ekkoista mun on pitänyt puhua jo pitkään, jo viime vuoden puolella. mutta elämä tapahtui, onneks nyt sain vihdoinkin kirjoitettua purkkiin.
y l e i s e s t i
ekkot eli erityismielenkiinnonkohteet, ovat asioita jotka kiinnostavat meitä suuresti ja ovat paree tapauksissa meiän henkireikiä. ne ovat intensiivisempiä ko neurotyypillisillä. olemme valmiita kääntämään kaikki kivet saamamme tiedon ja keräilytavaroiden eteen. kämppäsi voivat olla täynnä keräilytavaroita, mulla ekkoni vaikuttaa jopa asunnonvalintaan ja sisustukseen. mä ainakin olen valmis riskeeraamaan jopa hyvinvointini ekkojen mielihyvän eteen. ekkoiluun voi kulua koko ilta helposti. jää aterioita väliin ja joskus valvominen voi mennä aamuun, etenkin jos ei ole kunnon päivärutiineja. ekkot, ne voivat olla ihan mitä vaan. se voi olla esim. söpöilyä, raakaa, odottamatonta, hankalasti tavoiteltavissa tai kallista. et voi valita ekkojasi, etkä hyperfiksaatioita. mutta kaikkia ekkoja ei kannata toteuttaa. ekkot ovat pitkäkestoisia, useiden kuukausien ellei vuosien mittaiset, pisimmät niistä ovat voineet kulkee matkassa mukana läpi elämän. ne voivat myös muuttaa muotoaan ajan saatossa. hyperfiksaatiot taas ovat yleensä lyhytkestoisia. muuten ne ajavat aivan saman asian ko ekkot.
o m a t e k k o t
äitini sanojen mukaan ekat ”ekkoni” olivat puput ja teletapit. lapset ja nimet- ekkoilu alkoi v. 2004-05 aikoihin. samoihin aikoihin myös vintagejutut alkoivat kiehtomaan, joskin se oli pitkään salassa enkä aina ees tiedostanut ko. asiaa sen koommin (että se ois ekko). viidennellä luokalla ollessani alkoivat eri kielet ja kulttuurit tulemaan, aloin piirtämään muotokuvia eri kulttuurien edustajista joskin muotokuvien piirtely alkoi jo aikaisemmin. kukaan ei tosin ymmärtänyt niitten ekkoilujen perään joten aloin peittelemään sitä kiinnostuksenkohdetta julkisuudelta. tarkempi kieli- ja kulttuurikiinnostuksenkohde vaihteli ja edelleen vaihtelee tietyn ajanjakson mukaan. edelleen peittelen sitä julkisuudelta, sillä se on osittain myös hyperfiksaatio ja osa niistä tutkailtavista kiinnostuksenkohteista ovat tuntemattomia, jakaa mielipiteitä tai jopa yleisesti vihattuja. middle phase-vuosina hehkutin somessa pöllöjä ja kissoja, koska niitten hehkutus oli hyväksytympää ko eri kulttuureista puhuminen ja muutenkin halusin sulautua ns. massaan — huonoin tuloksin. tutkintopuolelle päästyäni annoin luvan vintagekulttuurille nostaa päätään. tosin maskaamisen vuoksi oman tyylin löytämiseen kesti vuosia. saatoin vaihdella tyyliä jopa sen mukaan ketä olin menossa tapaamaan. vasta koronakriisin aikana oma tyylini alkoi vakiintumaan, ensimmäistä kertaa IKINÄ voin sanoa että olen sisustukseen edes jotenkuten tyytyväinen.
vähemmistössä on ne ekkot jotka ovat jäänyt kokonaan pois. mutta niitä on. mä en pysty mainitsee niitä kulttuureita johtuen cancelloinnin pelosta joitten tutkailu on loppunut kokonaan, mutta lapsiekkoilu on jäänyt pois. kulttuurit ovat vaihtuneet.
p o s t a u s s p e s i a a l i : kokemuspuheenvuoro ekkoilusta
ekat muistikuvat ekkoilusta menee 2000-luvun alkupuoliskolle. selasin Googlen kuvahausta paljon ekkojani, googlasin paljon nimiä joista siihen aikaan tykkäsin ja teletappeja sekä pupuja. myös olin keksinyt nimiä (esim. Pinjatta) mutta etenkin googlasin jo olemassa olevia nimiä (esim. Pinja, Nuppu, Soja, Anilla...) ja tein aikoinaan ihan nimipäiväkalenteria. olin niin kiinnostunut nimistä, että puhuin niistä muiden kyllästymiseen saakka. ja mulla on edelleen nettimaailmassa erikoisten nimien nimipäiväkalenteri, jota päivitän tosin nykyään harvoin. sieltä sitten etsimään lapselle, oli sitten ihmis- tai eläinlapsi, nimeä jos hän vielä vailla nimeä on. edelleen googlettelen nimiä mutta nimet ovat vaihtuneet eli ne eivät ole suomalaisia vaan ne liittyy kieli- ja kulttuuriekkoihin. mun entinen hoitotätini, mun mutsi ja mumma, muut Tyttiksellä kävijät ja mun koulun ohjaajat olivat sitä mieltä että kiviäkin kiinnosti. joten niistä vasta kuittailua tuli. maskaamiseni otti tuulta alleen enemmän ja enemmän tänkin suhteen. koko 2010-luvun loppu menikin lopulta "zombina". mulla ei ollut lopulta omia näkyviä "ekkoja", koska maskasin niin paljon. muutenkin tuntui, että kaikki olivat muiden käsissä: tyyli, sisustus, siviilisääty, aivan kaikki. sen jälkeen ko päätin poistaa exän elämästäni, aloitin kasarieran ja toisen aallon päätteeksi leikkautin itelleni mulletin. viimeistään Krunasta muuton jälkeen annoin kaikki vähääkään ei-mun tyyliä olevat huonekappaleet suosiolla Kierrätyskeskuksen rekkaan. kasariera elää vieläkin, ainakin mun vaatekaapissa.
mun hyperfiksaatioita ovat olleet vuosien saatossa mm. Polandball, miniatyyrit, pöllöt, kissat, ES, leopardikuosi, Memphis-kuosi, Ramsayn sarjat (etenkin Kauhukeittiö ja Kurjat kuppilat), Tiku ja Taku-piirretyt ja Nalle Puh.
Comments