en odottanut vuodelta 2022 muuta ko sitä, että se ois menny paree ko edellinen vuosi. kaikki meni siinäkin sitten pieleen. jo alkuvuoteen tuli epäonnisia kommelluksia, ko pitkään palvellut puhelimeni hajosi lopullisesti. en viittinyt pistää sitä enää korjaukseen, sillä olen suunnitellut muutenkin uuden puhelimen hankkimista tälle vuodelle. talvi oli vaarallinen. onneksi en sentään murtanut raajojani. tein mitä olin voinut tehdä k-rajoitteiden puutteissa, kävin luistelemassa ja kuvaamassa jäätiikereitä. järkkäsin tuparit. jäädytin blogiurani lopullisesti Bloggerin puolella, ja sairastuin kolme kertaa kevään aikana. omikron oli helvetinmoinen koettelemus, eikä ees ainoa. oisippa nähny mitä kävi seuraavina kuukausina.
kesä oli rankin ainakin 5 vuoteen. yhenkin keikan jälkeen sekosin reippaasti, ja juhannusbileet ne vasta pieleen menikin. päätin etten tule enää ikinä järkkäämään niitä. ja pari päivää ennen ko lähin Kroatiaan, Adsku nukkui pois. en aavistanut, mitä nyt kelasin että oliko hän menny sometauolle. joo, lopullisesti menikin ja Kroatian-matkakaan ei mennyt aivan niin ko piti. tulihan sielläkin tapeltua, mutta oli siellä myös kivoja hetkiä. elokuussa kaikki menikin sitten aivan päin helvettiä. sen jälkeen ko pitkäaikainen ohjaaja kertoi Adskun kuolemasta ja lähti itekki muille maille - alkoi tulee noidankehä. sen jälkeen ko ajauduin psykoosiin Kannel-Krouvissa, en pystyny menee uimaan ja ajauduin ainakin kahden kaverin kaa välirikkoon. piti jättää myös Tyttis taakse toistaiseksi. lopulta myös kaupassakäynneistä tuli milteipä mahdottomia. tosin tuli nähtyä venetsialaisissa myös Ansku ja Mindy, ja sain selville millainen tyyppi Saga oikeasti onkaan.
syyskuu meni sumussa, en menny keikoille enkä mihinkään harrastustoimintaan. sairastuin koska Hän päätti niin, ja Hän päätti että on mun vuoro sairastella ja miettiä mikä vittu on tärkeintä elämässä. Kallio ja iso kirkkoalue oli aivan poissuljettua mulle. skippasin risteilyn, jota olin suunnitellut kesästä saakka. harmitti kyllä suuresti, mut Saga halus mennä laivalle joka tapauksessa joten näin parhaaksi jäädä kotiin itsesääliä vellomaan vaikka heräsinkin ajoissa. päätin pitää Sagan kanssa paussin, olen miettinyt jopa välirikkoa hänen kanssa. kuitenkaan en haluaisi tehdä sitä lopullista päätöstä, koska olen menettänyt kuitenkin vittu kaveriporukan. lokakuu menikin sit vähän paree, vaikka onkin tullut elokuisten tapahtumien takia suru puseroon monet kerrat. silloinki ko tuun olee Tyttikselle tervetullut, tuskin tuun sinne enää säännöllisesti.
lokakuun aikana aloin jo menemään kohti omaa normaalia, keikkoja ja kavereiden näkemisiä alkoi piin.. piisaamaan. elämänhallinta edelleen hukassa, mutta sitä se on ollut pitkään. loka-marraskuun vaihteessa alkoikin olee sen verran lusikoita, että aloin siivoomaan varastojani. 11 kassillisen verran tavaraa on mennyt kohti uusia tuulia. lisää tulloo, niitten hyvästely mennöö kuitenki keväämmälle. kameralla kuvaaminen jäi vahingossa tauolle, enkä ole siihen liiemmin koskenut, syystä tai toisesta. jos ollaan rehellisiä, mua ei enää edes kiinnosta kameran raahaaminen, itseasiassa oli vain muutama kerta (yhden käden sormilla laskettavissa) jolloin oisin toivonut että kamera ois ollut mukana. jotain hyvääkin, ei tarvii enää stressaa kamerapoliitikan suhteen. pikkujoulusesonki oli yhtä härdelliä, syssylläkin sairastuin ainakin kahesti, ja Satuikkunan tsekkailu meni siksi niin viime tinkaan viime vuoden tapaan ja Tuomaan markkinat jäi taas näkemättä. joululahja itelleki tuli lopulta hankittua, ja saan oottaa sitä keikkaa saman verran ko äiti lastaansa.
ekat kerrat: yli 50€ keikkalippuun, iPhonen hankinta, koronahelvetti, ulkomaalaisen lempibändin näkeminen, mustaa hiuksiin, shahi paneerin tekeminen, Asunnottomien Yö, hienot juhlat tarjoiluineen ja pukukoodeineen, Priority-lippu keikalle, vihreä kuula-joulutortut... en ees muista kaikkia. ensi vuonna kaikki vaan kaikki muistioon.
Comments