Mä olisin halunnut kirjoittaa tällä kertaa paljon kivemmista jutuista, kuten ekkoista. Mutta ei. Itsenäisyyspäivänä isolla kirkolla tapahtui taas jotain, mikä saa mut avaamaan sanaisen arkkuni. Nimittäin ns. laillinen väkivalta. Koska olen kiusaamisesta kertonut edellisesta postauksessa, nyt mun on aika puhua ihan kokemastani syrjinnästä ja disabilismista. Mulla on paljon kokemuksia vartijoiden kanssa, jo pienestä pitäen. Niistä en tässä puhu, vaan säästän ne muuhun osaan.
Vartijat ovat ottaneet mut jo vuosia sitten silmätikuksi, joten julkisilla paikoilla kulkeminen snadisti pelottaa mua. Vuosina 2017 ja 2018 vartijat päätti Itiksen Gina Tricotissa (nykyään paikalla on Normal) ja Kontulan Kiertsissä, että mä olen mukamas haitaksi kanssa-asiakkaille ja että mun pitäisi mennä muualle. Mun on pakko puhua tästä, koska olen kokenut paljon turvattomuutta. Mä olen monesti joutunut käsirautoihin. Myös lanssit ja päivystykset ovat tulleet tutuksi. Olenhan kerran joutunut putkaankin, ja putkareissun jälkeisenä päivänä kirjoitin seuraavasti: ”Moikka! Jos ihmettelette miks valitan Facessa tai muualla, niin (kerron sen ikävän uutisen) että mua on kohdeltu Itiksessä todella huonosti viime perjantaina. Mietin oikeesti, pitäiskö mun kuolla pois. En koe että olen kellekään se oikea. En koe edes itselleni olevan se, keneksi olisin. Olen vääränvärinen (en tiiä meinasinko silloista hiusväriäni vai mitä), liian outo, liian ruma ja väärää sukupuolta Itiksen kyylien (=vartijoiden) mielestä. Ei musta ole mihinkään. Anteeksi vaan että oon syntynyt tänne”. Se kohtelu pilasi koko mun loppuvuoden. Kontulan Kiertsin kohtelustakin valitin aikoinaan stooreihin. Kiteytin hienosti sen, että ”se että on neuropoikkeava tai mielipuoli ei tarkoita sitä että olisi vaaraksi kellekkään.”
Kaikki näitä kokemuksia yhdistää se, että nentit ovat päättäneet, että olen mukamas haitaksi muille. Mulla on yksinkertainen neuvo kaikille nenteille: ”Älä saata meitä tilanteisiin, että joutuisimme maskaamaan. Tämä puolestaan aiheuttaa autistiseen burn outiin eikä se todellakaan ole leikin asia. Siunaa meille ainakin yks tai kaks lepopäivää per viikko. Anna meidän olla sellaisia ko me legit ollaan.” Tämän yksinkertaisen ohjeen ko noudattaisit, säästyy paljolta ikävältä.
Tyttöjen Talon ex-työntekijä Krisse möläytti mulle useita vuosia sitten, käytänkö laittomia lääkkeitä koska mulla on laajat pupillit. Mua pelottaa mennä ostareiden infopisteelle, koska pelkään että mut saatetaan pidättää ulkoisen olemukseni vuoksi. Tuntuu että olen asian kanssa yksin. Mun lähipiirissä on paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä että vähemmistöjen syrjintä (mukaanlukien autistit), turvattomuus, kastijärjestelmät ja poliisiväkivalta on valitettavasti totta Suomessakin. Syyllistävät vaan että oma vika, vitun sika, mitäs läksivät. Se on sama ko sanoisit seksuaalisen hyväksikäytän uhrille mitäs menit baariin, tai mitäs menit pukeutumaan paljastavasti? Tällaiset syyllistämiset eivät motivoi mua menemään mielenilmaisuuksiin, vaikka olisi syytäkin. En todellakaan suostu äärioikeistolaiseen enkä populistiseen tasapäistämiseen. Ollaan muutenkin menossa historiassa takaperin, jopa naisten oikeuksista pitää nyt tapella. On se raskasta olla vielä päälle vähemmistöjen edustaja ja vieläpä väliinputoaja. Joten mulla ei oo yhtään syytä luottaa nentteihin, miksi silti olen vielä sinisilmäinen heitä kohtaan? Koska muuten olisin yksinäinen.
Olen vaan mökillä turvassa,
eikä sekään ole itsestäänselvyys.
Olenhan menettänyt senkin jo muutamaan otteeseen,
monesti maannut läheisimpien sohvalla.
Mikäkin hylkiörotta, monet vaan pakoon juoksee.
Kastijärjestelmästä olen puhunut aiemminkin. Mä selitän mikä on homman nimi, se on toteutunut aika hyvin siinä ratikkaonnettomuudessa, joka vei pastorin pojan hengen. Ratikkakuski ajoi varmasti vahingossa, olihan silloin pimeää ja liukasta, eikä kyseinen lapsi kattonut yhtään ympärilleen. Kuitenkin oltiin vaan niitten pastorivanhempien puolella, eikä sitä ratikkakuskia kuunneltu ollenkaan. Silloin viimeistään opin, että loppujen lopuksi Suomi on porvarien ja konservatiivien luvattu valtakunta, samaan aikaan ko duunareiden ja vähemmistöjen päälle syljetään. Tästä syystä en ole vuoden 2014 identiteettivarkausjutun jälkeen halunnut tehdä rikosilmoitusta, sille jutulle ei lopulta tehty mitään ja olin niin huonossa kunnossa jo silloin ettei musta ois ollut oikeudenkäynteihin. Onneks karma kosti myöhemmin siinä identiteettivarkausjutussa. Lisäksi melkein jouduin oikeudenkäynteihin vuonna 2016, koska mun kiusaajat hyvistä perheistä oli vasikoinut musta rikosilmoituksen. Ei tullut oikeudenkäyntiä, mutta mua mustamaalattiin eri someissa ja nettisivuilla aivan huolella. Olen huomannut myös muuten sen että ns. hyvätuloiset miltei vihaa mua. Mut miks munkaan pitäisi ymmärtää yksinkertaisia nenttejä? Mun kaveriporukassakin puolustetaan enemmän sitä laiskoittelevaa ko neuropoikkeavaa. Mun ja monien muiden, kuten kavereiden, välillä on empatiakuilu, joten ei ymmärretä tarpeeks hyvin toisiamme.
Siksi mun oiskin tärkeetä kantaa mukana sitä auringonkukkanauhaa, missä kerrotaan mun diagnoosit. Se ei oo siten pelkkä koriste tai halloween-rekvisiitta.
Comments