Mutta muuten en mää sitten niin onnekas ole ollutkaan.
Osaltani sote on pettänyt täysin, ja käytän niitä nykyään vain jos ollaan hengenvaarassa. tosi usein ollaan siinä rajoilla, että tarvitsisin osastojaksoa. en koe kuitenkaan luottamusta sotepalveluihin, en sitten minkäänlaista. en tosin luota tällä hetkellä mihinkään, en edes itseeni. en voi luvata ikinä muille, ettenkö saisi melttareita päivän aikana. etenkään silloin ko olen nukkunut tai syönyt huonosti. ja siitä on seurannut ongelmia, aina välirikoista putkareissuihin saakka.
olin eri poliklinikoiden asiakas vuosia, kunnes yhtäkkiä mut päätettiin mielivaltaisesti kirjata Kalasatamasta ulos vain siksi koska en suostunu ryhmäterapiaan. en tiiä tulenko saamaan ikinä apua, ennen ko olen vankilassa tai hengenvaarassa. tässä on vaan yks monista ikävistä kohtaamisista poliklinikalla. Malmilla mut naurettiin lääkäreiden tiimoilta käytävälle. Lohjalla psyka vaihtui harva se kuukausi. kuraattori nauroi mut pihalle, koska häntä kiinnosti enemmän tulevien inttipoikien katsastaminen.
olen niin vihainen sote-palveluille muun muassa siksi, koska niitä kiinnostaa vaan mielenterveyskuntoutujien lihottaminen ja zombiuttaminen Ketipinoreilla.
en ole ikinä saanut tarvitsemaani terapiaa, koska olen kasvanut yksinhuoltajaperheessä ja mulla on vierasperäinen nimi. en ole saanut kotoa, enkä varsinkaan koulumaailmasta tai hoitajieni luota muuta ko halpaa rakkautta, kiinnipitoja ja nöyryyttämisiä. tästä sopasta ois puuttunut enää huostaanotto ja päihteet. kaikesta huolimatta mua kohdellaan ko päihdeongelmaista, koska musta on väitetty jopa lääkäreille että oisin muka sellainen. olen saanut yhdestä kohtaamispaikasta heti ohjaajalta tervetuliaislauseena sellaista "oletko sinä selvinpäin?" ja toisessa paikassa taas silloin seksuaaliterapeuttina toiminut sanoi mulle "käytätkö sinä jotain ko sulla on noin laajat pupillit" ja yks tuttava on sanonut suoraan tekstarilla "että joku voi luulla että oisin vetänyt jotain, koska kävelen oudosti enkä kato ees silmiin" - niin että anteeksi vaan etten osaa maskata tarpeeksi hyvin.
haluaisin tehdä ainakin osasta noista kokemuksista rikosilmoituksen.
mutta en pysty, mulla ei ole luottamusta virkavaltaankaan.
oli miten oli, me neurovähemmistöläiset ja varsinkin AuDHD:t ollaan Suomen syrjityin vammaisvähemmistö. eikä asiaa paranna se, että olen muunsukupuolinen.
ja joka kerta, olen ollut selvinpäin. en ees tykkää alkoholista.
ja silti monesti mut on heitetty ulos. vieläkö olette sitä mieltä ettenkö tartteisi AD/HD- lääkkeitä? niitä tartteisin enkä niitä unimielialalääkkeitä tai arvosteluja ulkonäöstäni tai vaatteistani jonnekki Maisaan. olen niin vihainen yhteiskunnalle, sotelle, koko tälle kaupungille. olisin niin valmis muuttamaan ja kapinaan. mulla on syitä olla vihainen koko ihmiskunnalle, sillä mua on loukattu sen verran paljon.
2024.10.03, Eduskuntatalon portailla
Neurovähemmistön yhdenvertaisuus -mielenosoitus
Komentarji